Minimekko omalla printillä

 Hei!

Olen alkuvuoden 2021 luonut muutamia uusia printtejä, joista valitsin yhden käytettäväksi painoseulaprinttinä. 

Valitun printin nimi on Makekukkuu ja se on piirretty Adobe Illustratorilla itse ottamastani valokuvasta. Kuvan kissa on oma kissani Mauri.

Alkuperäinen valokuva

Jatkuva printti

Silkkipaino seulan teko aloitetaan kalvon tulostuksella ja seulan valinnalla. Kalvolle tulostetaan haluttu printti .TIFF muodossa. Seula pestään ennen emulsion kiinnitystä. Pesutapoja on kaksi riippuen siitä, millaisen seulan valitsee: uudelle seulalle tehdään 2 kertaa rasvanpoisto ja vanhalle seulalle tehdään emulsionpoisto ja rasvanpoisto.

Kun pesu on valmis ja seula on kuiva, seulaan laitetaan valotusemulsio ja sen annetaan kuivua pimiössä. Sen jälkeen aiemmin tulostettu kalvo asetetaan seulaan ja laitetaan valottumaan. Valotuksessa käytetään UV-valolamppua, jonka kanssa pitää olla erityisen varovainen. UV-valo ei ole terveellistä ihmissilmälle.

Kun seula on valottunut 10 minuuttia, seula otetaan pois telineestä ja pestään niin, että valoa vasten kuvio näkyy seulasta. Seulan annetaan taas kuivua, jonka jälkeen painaminen voi alkaa.

Seula valotuksen jälkeen pesussa

Meidän koulussa käytetään painamiseen Emotuotannon pigmenttivärejä. Itse halusin jotakin maanläheistä väriä, ruskeaa tai vihreää. Sekoittelin muutamat värikokeilut ja päädyin suklaanruskeaan sekoitukseen väripigmenttejä numeroin 405 (keltainen), 425 (punainen) ja 455 (vihreä). Tein testiprintin pienellä määrällä väriä, jotta 

Kankaaksi valitsin valkoisen pellavaa muistuttavan ramien. Se on hieman joustavaa, muttei kuitenkaan liian venyvää, ja laskeutuu kauniin kepeästi. 

Värit yhdistettynä, muttei vielä sekoitettuna :)

Testiprintti puuvillakankaalle

Mittailin ja merkkasin maalarinteippiä ja ompelulankaa hyväksikäyttäen painokohdat, jotta painetusta printistä tulisi jatkuvaa. Sekoitin isomman määrän väriä, ja aloitin painamisen. Oma seulani oli aika iso, noin 35cm x 40 cm, joten painaminen yksin oli hieman haastavaa. Seula väkisinkin liikkuu painaessa, jos sen reunoista ei pidä kiinni. Aluksi yritin painaa yksin, mutta pyysin viimeisiin painokertoihin apua koulukaveriltani. Minua harmitti aluksi seulan liikahdus useammassa kohtaa, mutta koska seulalla painaminen on käsityötä, on myös ihan sopivaakin, että kädenjälki näkyy. Painojälkeen vaikuttaa muun muassa raakeliin kohdistettu voima, seulan tiheys, värin paksuus ja kulma, jossa raakelia liu'utetaan seulan pintaa vasten.

Valmista painojälkeä

Seulan asettelua kankaalle
Tässä kuvassa näkyy hieman sitä, miten erilaista painojälki voi olla.

Kun painaminen oli valmis ja väri kuiva, väri kiinnitettiin kuumamankelilla. Kangas laitettiin suorana läpi mankelista 5 kertaa. Kuumamankeli kiinnittää värin hyvin, mutta opettaja muistutti, että väri kiinnittyy vielä jälkeenpäinkin silitettäessä ja käytettäessä.

Pidän itse japani- ja aasialaistyylisestä mallista vaatteissa, joten valitsinkin käyttämäni tunikakaavan Yoshiko Tsukiorin kirjasta Ihanat mekot ja tunikat. Leikkasin kaavat valmiiksi jo ennen painamisprosessia. En hirveästi suunnitellut mihin kohtaan kangasta kaavat asettelin, sen verran vain, että kangas on suorassa ja printti asettuu hyvin kankaanpaloille.

Ompeluvaihe oli suht helppo, ja teinkin ennen varsinaista työtä prototyypin lakanakankaasta välttääkseni isommat virheet. Se olikin ihan hyvä idea, sillä jossain vaiheessa huomasinkin leikanneeni takakappaleen yläosan väärin. Onneksi se oli helposti korjattavissa.

Ompeluun minulla meni aikaa noin 7 tuntia. Tein hommia ehkä vähän hitaammin kuin mihin olisin pystynyt, koska halusin tehdä tarkkaa työtä ja olla huolellinen.

Käyttämäni kaavan ompeluohje

Ompeluvaiheen työskentelyä

Kaula-aukon muotokaitaleen asettelua

Valmis työ mallinuken päällä

Lähikuvaa kaula-aukosta ja etuosan muotolaskoksista

Hiha

Tasku

Takaosan rypytys

Olen itse ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka olenkin aika itsekriittinen. Oma ompelujälkeni on parantunut huomattavasti siitä, kun aloitin koulun, mutta ei se vieläkään ole ihan täydellinen, ja vielä on asioita, joihin voisi kiinnittää erityistä huomiota. Sovitin mekkoa itseni päälle ja se oli muuten ihan mukava päällä, mutta hartialinjasta se oli liian tiukka. Tulin myös siihen lopputulokseen, että ehkä tämän tyyppisessä vaatteessa voisi käyttää vielä jotakin vähän joustavampaa materiaalia, ettei päällelaitto ja pois ottaminen olisi niin hankalaa. Tai vähintäänkin lisäisi pienen vetoketjun niskaan.

Pienet painovirheet iskevät omaan silmääni ainakin todella huomattavasti. Nekin olisi pystynyt välttämään kaavojen asettelulla. Päätin kuitenkin ottaa ne työhön mukaan, koska halusinkin työn olevan vähän epätäydellinen. Se kuvastaa hyvin omaa työtapaani ja sitä, ettei kaiken aina tarvitse olla suoraa ja täydellistä. Joskus on ihan okei tehdä virheitä, ja niistä jos mistä oppii parhaiten.